Haastateltavana sukulainen Ritva Haataja 13.2.2026.
"Kasvilääkintä on tiettyjen ihmisten juttu"
"Joko sitä ymmärtää tai sitten ei," kertoo Ritva Haataja, suvussamme neljännessä sukupolvessa luonnontuotteiden käyttöön ja valmistukseen perehtynyt perheenjäseneni.
Ritva kävi kaksi vuotta kestäneen Lapin läänin järjestämän koulutuksen Rovaniemellä vuosina 1997-1999. Kouluts järjestettiin pääasiallisesti luentoina mutta mukaan mahtui myös käytännön tekemistä. Koulutuksen ensimmäisenä vuotena käytiin lävitse kasvilääkinnän ja luonnontuotteiden keräämisen teoriaa. Teoriaa sovellettiin käytäntöön kesäisin, jolloin kerättiin kasveja ja istutettiin saatuja siemeniä. Toisena talvena opiskeltiin palvelutuotteistamista ja oman tuotteen valmistusta. Lisäksi odoteltiin, talvehtivatko annetut siemenet niillä korkeuksilla, jossa itse asuttiin.
Ritva suuntautuu marjatuotteiden valmistukseen, mikä sisälsi esimerkiki marmeladikarkit ja marjahyytelöt, joita hän myöhemmin valmisti myyntiin kotonaan elintarvikehyväjsytyissä tiloissa.
Hän jatkoi luonnonyrttien keräämistä ja käyttämistä omatoimisesti myös koulutuksen jälkeen, sillä luonnon omien antimien käyttäminen oli osa elämää jo ennen koulutusta.
Mesiangervoa jahtaamassa
Ritva kertoo, kuinka hän keräsi yrttejä samasta koulutuksesta valmistuneelle voiteita tuottavalle yrittäjälle. Yrittäjä ei kuitenkaan lopulta huolinut esimerkiksi kuivattua mesiangervoa Filipendula ulmaria, sillä sen kasvukausi on erilainen pohjoisimmassa Suomessa. Jostakin syystä yrittäjä ei luottanut mesiangervon laatuun, koska se toimitettiin hänelle Pohjois-Lapista niin paljon myöhemmin kuin Etelä-Lapista. Mesiangervo kasvaa pohjoisessa hitaasti ja kukinnot ovat kerättävissä vasta heinäkuussa, Ritva jatkaa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lisäksi Utsjoen seudulla kukintoja ei kasva erityisen paljon yhdessä paikassa, joten yrttiä täytyy kerätä useammasta paikasta. Muistan nuorempana keränneeni kasvia kotikäyttöön. Annetuilla paikoilla, joista sitä aikaisemmin löytyi saattoi kasvaa vain muutama kukka kerrallaan. Ritva antoi haastattelussa vinkin: Karigasjoen varressa mesiangervoa löytyy runsaasti. Kasvuston löytäminen vaikeakulkuisen pikkujoen varrelta vaatii kuitenkin hyviä jalkoja ja aikaa.
Noitatohtorien sukua
Suvussamme kasvilääkintä on ollut osa elämää jo useamman sukupolven ajan. Maagisia voimia esitteli esi-isäni Rastin Niila, jonka status shamaanina oli osaksi sitä, että hän oli taitava viljelijä, metsästäjä - ja hän sattui myös osaamaan lukea ja kirjoittaa, mikä 1800-luvun Petsamossa oli harvinaista. Hän valitsi kotipaikkaksi Höyhenjärven, joka osoittautui oivaksi viljelypaikaksi. Rastin-Niilan tytär paransi psoriaksen kaltaisia iho-ongelmia rahkasammaleella. Sammalleesta tuputeltiin psoriasiken päälle kolmesta kohtaan ennen kuin se laitettiin takaisin siihen, mistä se otettiin.
Petsamosta isoisäni ja isoäitini tulivat evakkoina Tenojokilaaksoon. Lapsuudesta äitini muistaa, kuinka jokivarteen villiintyneen viinimarjapensaan pistokkaita haettiin pihapiiriin. Sama lajike on maistunut minullekin. Kyseessä on erittäin kirpeämarjainen punaviiniherukka, jonka lehdet ovat huomattavasti pienempiä, kuin puutarhalajikkeissa. Se kasvaa matalalla mutta voi levittäyty isoksikin puskaksi, kun saa tarpeeksi aikaa. Nyttemin jokivarren kasvusto on rehevöitynyt ja umpeenkasvaneempi, joten viinimarjaa on vaikea enää löytää isoja kasvustoja. Muutaman kitukasvuisen käppänän olen vielä pari vuotta sitten nähnyt vanhalla kasvupaikallaan. Lajike on elänyt villiintyneenä luonnossa ainakin 1950-luvulta.
Ritva kertookin, että jotkut Oulun seudun lajikkeet pärjäävät Utsjoella, sillä jokilaaksossa on sopiva paikalli-ilmasto. Golf-virran vaikutuksesta myös lämpöä ja kosteutta riittää tunturimaisemassa vaikkakin jäämme yhdessä pohtimaan, kuinka paljon se voisi vaikuttaa Tenojokilaakson yläpäässä.
Väinönputken pauloissa
Ritva kertoo rakastavansa väinönputkea, Angelica archangelica. Väinönputki kasvaa villinä Tenojoen ja sen sivujokien varrella. Kevon kansallispuiston sisällä olen nähnyt kauneimmat putket, toki sileähän väinönputkea ei saa kerätä.
Väinönputken villiityminen Ritvan omakotitalon pihaan lähti pienestä siemenmäärästä, jonka hän ripotteli kukkapenkkiin syksyllä. Siitä eteenpäin kasvi on rönsyillyt joka nurkkaan vaikka piha on suhteellisen kuiva.
Itsekin olen kokeillut levittää väinönputkea pienten purojen varsille viemällä mukanani useammasta kasvista valmiiksi turvonneita siemeiä purojen varsille. Valitettavasti en ole päässyt tarkistamaan yritykseni onnistumista.
Väinönputken käyttö
"Paras flunssalääke", sanoo Ritva. "Siemeniä ei kuitenkaan pidä syödä ja jos niitä liottaa niin vain pari kerrallaan", hän jatkaa. Väinönputki on pääraaka-aine kaikkien kipujen öljyssä, jota Ritva valmistaa itse.
Yksi Ritvan kouluttajista oli Lubgmila Rumjatseva, jonka luennolla hän sai nivelreumaöljyn reseptin. Tätä öljyä Ritva tekee lähes joka vuosi, sillä se ratkaisee useimmat kolotukset ja kivut. Kaiken Kolotuksen -yrittiöljy on erinomaista myös lihasjumeihin ja pieniin ruhjeisiin ja mustelmiin, vinkaa Ritva.
Kaiken kolotuksen -öljy
-Väinönputken lehti
-Siankärsämön kukat
-Mesiangervon kukat
-Ajuruohon lehdet
-Suopursun kukat
Kuivatut kasvit kylmäuutetaan öljyyn ”sopivassa” suhteessa. Loppumäskistä tehdään jalkakylpykuutioita, jotka pakastetaan ja otetaan sieltä käyttöön tarvittaessa.
Ritva oli myös kokeillut tinktuuran tekemistä väinonputkesta. Kokeilut pirtun kanssa olivat kuitenkin päättyneet lievästi ärhkäkään tinktuuraan ja Ritva oli palannut öljyuutoksien pariin.
Muita luonnon antimia
Pakurikääpä Inonotus obliquus on kulkenut Ritvan lääkevarastossa pitkään. Viimeaikoina pakurin keitto on kuitenkin vähentynyt. Tällä hetkelläkin kotipihassa olisi kuulemani mukaan pari isoa kääpää odottamassa ottajaansa. Ritva ei tarkenna mihin vaivaan kääpää on käytetty, vastauksesta saa sellaisen kuvan, että tee on maistunut kaikenlaiseen kolotukseen. Toinen kotiapteekin luottotuote siis.
Hunajaan uuttamisesta keskusteltaessa tulee esille, että pohjoisessakin saattaisi jo asustaa mehiläisiä. Kirkkoniemessä niitä Ritvan mukaan on kasvatettu ja lämpimien virtojen vuoksi mehiläiset ovat myös voineet talvehtia näillä korkeusasteilla asti. Jää tarkistettavaksi onko väitetty maamehiläisen pesä kuitenkin maa-ampiaisen pesä.
Tenonajuruohoa Thymus serpyllum tanaensis on helppo löytää Tenojokilaakson yläpäässä. Jokaisen joen mutkassa on pieni hiekkaranta, joka antaa täydellisen kasvualustan ajuruoholle, Ritva kertoo. Ajuruoho helpottaa tulehdusta ja voi auttaa selättämään bakteeritulehdusta. Siksi se on tärkeä osa Kaiken Kolotuksen -öljyä. Mikäli ajuruohoa ei ole saatavilla, voi käyttää tavallista timjamia, Ritva jatkaa.
Suopursu Rhododendron tomentosum kuuluu kesän kasvikokoelmaan. Mesiangervon tavoin Suopursu kukkii Pohjois-Lapissa myöhään. Joskus tarkka reseptin seuraaminen on saanut väistyä ja Ritva sanoo keränneenä lehtiä, koska kukintoja ei ole ollut enää saatavilla. Jokainen vuosi ei ole toisensa veli.
Siankärsämö Achillea millefolium kasvaa yleisesti Tenojoen varrella, niin niityillä kuin ojanpenkalla ja kaikkialla siltä väliltä. Lajike voi olla pohjansiankärsämö, mutta käyttötarkoitus on sama - Kaiken Kolotuksen -öljyssä siankärsämö poistaa tulehdusta.
Kysyttäessä erikoisuuksista, joita pohjoisimmasta Lapista voisi löytyä, Ritva mainitsee kihokit Drosera. Niile on kuulemma suolla syötetty mäkäräisiä ja niitä löytää kun osaa katsoa. Haastattelussa jää kuitenkin auki, mitä lajia pohjoisen kärpäsloukku mahtaa olla. Ja sen etsiminen on jätettävä ensi syksyyn, sillä Ritvan vinkki löytämiseen oli "suolta kuin suolta".
